Ääni..Osa 2

Eilinen meni ihan hyvin syömisiltä ja liikkunnalta. Liikuin jotain vähän yli kaksi tuntia. 45min lenkki, 30min lenkki, 4km pyöräilyä, 15min lihaskuntoliikkietä. Syömisiä en enää muista, mutta herkkuna vain muffinssi. Hyvä olo tosin johtui vain kahdesta viillosta. Tajusin, että en ole koskaan painanut niin lujaa. Toisesta viillosta tosin ei tullut yhtään verta, mutta toisesta ei meinannut tulla loppua. En tiedä miten se nyt sen hyvään oloon vaikutti, mutta heti tuli jotenkin kivempi olo ja lpppupäivä menikin hyvin. Tosin kahden punaisen viillon piilotteleminen olikin hankalaa, mutta onnistuin. Katsotaan nyt tänään illemmalla huomaako äiti. Olen kyllä keksinyt jo syynkin mistä viillot leikisti ovat tulleet...

                                                         Tänään aamulla tuollane olo....


Koulussa ihan paska olo. Matikankin koe meni varmaan niin ja näin. Yllätyn jos saan edes  ysin..-.- Koulussa välillä kivaa välillä ei. Ja sori nyt kaverit, mutta ärsyttää, kun te "yritätte" auttaa. Pärjään kyllä itsekseni tämän jutun kanssa. Kaikki muukin ylimääräinen häslinki mitä kaverit aiheuttaa ärsyttää. Tai siis ne kaksi parasta. Näsäviisastelu varsinkin. Mä inhoan näsäviisastelua! Ihan pientäkin. En kestä sitä ja hermostun... No joo, mutta edelleenkään en tiedä mitään siitä yhdestä hyypästä ja nyt se ei enää puhu mulle... Tänään syömiset ei oo menny hyvin. Pahin on kaksi riviä suklaata... Ja varmaan vielä sorrun juustonaksuihinkin. Tänään liikkunut olen: 45min urheilua, 3km pyöräilyä. Vielä lenkille!

Juuri niin... Enkä voi sille mitään...

Tuosta toisesta viimene lause on vähän outo..o__O Tuo eka kuva on varsinkin opettavainen!

Kengät on mulle tosi tärkeitä ja lempikenkäni ovatkin yli sadan euron Dr. Martenssit... Pinkit sellaiset. Ne ovat niin ihanat! ♥

Rakkaani....♥_♥

Niin tuo otsikko. Ääni... Kun kuulen ääniä. Ihan pääni vain vääntelee jossain ääniä. Ihan puhetta. Siis sitä ääntä ei ole edes oikeasti olemassa, mutta kuulen sen silti. Ja toiseksi kuuloni on terästäytynyt. Kuulen todella hyvin esim. jos joku naputtaa kynää ja se hermostuttaa minua niiiin paljon. Joka tapauksessa tänään on ollut aikas hyvä olo! :)

Ääni..

Pieni ääni sisälläni huutaa, että kerro asiasta vanhemmille, kuraattorille, psykiatrille tai jollekkin, mutta suuri ääni huutaa paljon lujempaa, että pidä kaikki salaisuutena! Kyllä sinä pystyt siihen!


Pieni ääni sisälläni huutaa, että et ole lihava, mutta miljoona kertaa tuota suurempi ääni huutaa, että laihduta, laihduta!


Sekavat ajatuksekset tuottavat minulle huonon olon. En tunne itseäni varmaksi, kauniiksi, laihaksi tai miksikään. Olen vain yksi ihminen muiden joukossa. Haluan olla näkymätön...


Ahmimiskohtaukset ärsyttää. Jos jokin menee pieleen pahasti,masentaa, ahdistaa tms. tulee ahmimiskohtaus. Haluan vain syödä kaikki herkut kaapista, joita minun harmikseni siellä aina on. Sitten se harmittaa. En tykkää oksentaa, joten viillän. En paino kunnolla. olen täysi pelkuri....

Mitä tähän nyt laittaisi...

People can be mean...
People can be tough...
People can be stubid...
People can be selfish...
But all people can be happy and helpful! :)


Juuri niin. Mä vain halusin kertoa teille, että on ollu paska päivä. Ei oikee huvita tehdä mitään eikä tunnu miltään. Paitsi mahassa tuntuu suuri möykky ruuasta. Voin ihan sanoa valehtelematta, että olen syönyt tänään pelkkää roskaruokaa. Mua niin hävettää... Liikkunut taas olen vain 45min. Pitäis lähteä lenkille tai jotai, mutta ei vaan huvita. Haluatteko tietää yhden asian? Kerron joka tapauksessa. On parikin asiaa jotka saa minut parammalle tuulelle... Ensinki piirtäminen, sitten musiikin kuuntelu, shoppailu ja erään henkilön ajatteleminen. Se on mua kaksi vuotta nuorempi poika..xD No joo, mutta haluaisin tutustuu siihen paremmin. Ihan silleen ystävänä, mutta se on niin pirskaleen ujo. Mutta enköhän mä joskus vielä siihen tutustu...(?) Se muutes skeittaa ja itsekkin tykkään skeittaamisesta. Mulla on lauta ja kaikki, mutta nyt "talvella" ei oikein voi skeitata...

Nua ihanat laudat ja ihanat rampit! ♥

Kyllä mä vielä yritän wiitä pelata ja tehä lihaskuntoliikkeitä.... Hyvää viikonloppua! :)

Bones...

Minulla on tietyt lempiluut ihmisen kehossa ja ne ovat solisluut ja lonkkaluut, jotka kaikki haluaisin näkyviin....

♥

Rakkaat solisluut!

Miksen vain voisi olla kaunis ja hoikka kiiltokuvatyttö?

Kolme hyvää, kolme pahaa

Ajattelin niinkuin aloittaa hyvistä asioista, joita on kolme. Niinkuin huonojakin. Hyvät:
Ensin. Olen kauheassa joulufiiliksessä. Kävin ostamassa yhden joululahjan ja paketoin pari lahjaa. Lahjojen ostaminen, antaminen ja saaminen on aina kivaa!

                                            

Juuri niin. Toinen juttu, että koulussa oli kivaa! o__O Koskakohan olen viimeksi sanonut noin? No ensinnäkin meillä oli vain kolme tuntia! Yhdellä tunnilla laulettiin. Yhdellä oli pistot ja sitte kirjastoautoon. Ja yhdellä joku ihme konsertti missä joku mies laulo ja meki saatiin siinä huutaa mukana. Joo, outoo....xD Ja välkät oltiin... No en sanokkaan, mutta kivojen tyyppien kanssa! :)

En nyt löytänyt koulusta mitään hyviä kuvia! 

Piirsin. Ja sekin kuului hyviin juttuihin. Oli kiva piirtää, vaikka luomus ei ollut mikään paras. Ja jostain syystä halusin piirtää pokemonin. Piirsin kaksi pokemonia: Minun ja Pluslen. :)

Nyt huonoihin asioihin.....

Ensiksikin. Outo sana! o__O Oon ollu kolmesta-seittemään yksin kotona peläten kaikkea. Ajatukset ihan sekasin. Takka, ilmalämpöpumppu ja ihan tollaset normaalit asiat pelottavat minua. Säikihdin kerran jopa pihalla liikkuvaa autoa. Muutenkin itseinho valtasi minut. Mietin kauan, että miksi juuri minun pitää olla tämän näköinen. Toivon suunnilleen joka päivä, että olisin jonkun muun näköinen. Sitten viilsin. Kolme viiltoa, liian vähän verta, tuntuu pahalta.

Sitten toinen, että syömiset ja liikkumiset on menny ihan pilalla. Tänäänkin olen syönyt niin paljon, mutta varmaan aika terveellistä suurimmaksi osaksi. Paahtoleipä, vanukas, mehulasi, salaattia, karjalanpiirakka, kaksi keksiä, neekerin pusu, vähän lihakeittoa, puolikas ruisleipä, maitolasi, neljä mandariinia, vettä. Ja liikkunut olen tunnin ja 15min.... Että sillee....

Ja viimeinen huono juttu on miettiminen. Tai siis olen miettinyt varmaankin tunnin sitä, että miksi kukaan ei tue minua siinä, että en kerro "ongelmistani" kellekkään. Tai sitte itse vain ajattelen, että minulla ei ole mitään ongelmia. En tiedä. Onko minulla? Kun en halua kertoa. A) Koska tiedän, että iskä huutaisi mulle hulluna ja rupeaisi kontrolloimaan jokaista liikettäni. B) Koska tiedän, että elämästäni tulisi vielä hankalampaa jos kertoisin jne. Muutenkin sen minä tiedän, että minulla on erinomainen pokerinaama. Sisälläni voi tuntua aivan joltain muulta, kun esimerkiksi puhun. Pystyn olemaan iloinen päälle päin, vaikka sisälläni tapahtuu jotain muuta. Toivoisin vain, että joku tukisi minua päätöksessäni etten kerro tästä kellekkään. Ainakaan vielä!

I'm Broken

Juuri niin. I'm Broken. Jalat tärisee, kädet tärisee, sydän pomppii tuhatta ja sataa sekä itkettää. Meikit valuu kohta poskilla. En saa edes kirjoitettua. Tekis mili oksentaa ja viillellä. Tuntuu tyhjältä ja turhalta. Tuntuu tyhmältä epäonnistujalta. Tuntuu, että kaikki muut onnistuvat paitsi minä. Tuntuu, että olen yksin tässä pelottavassa maailmassa. Toisaalta taas ei tunnu miltään... Tänäänkin oli taas sakset kädessä ja terä painoi iholle, kunnes sorruin ja vajosin lattialle. En itkenyt. Senkin pystyin estämään vain, koska inhoan itkemistä. En siis viillellyt tänään enkä aijokkaan..

Tänään olen syönyt: vanukkaan, leivän, salaattia, kaksi karjalanpiirakkaa (pientä), seitsemän pinaattilättyä, vesilasin, kaakaolasin, makkaran, sipsejä, vesilasin (mun piti laihduttaa ei lihottaa!)

Päälläni on: Adidaksen lökärit, bambusukat, kaksi Seppälän toppia, Ed Hardyn huppari

Olen liikkunut: n. 45min sekaurheilua, 15min jumppapallolla ja venyttelyä, 20min punnerruksia, vatsa- ja selkälihaksia sekä jalannostoja, 20min lenkki

Tuntuu, että sisälläni sataisi. Kaatamalla.

Vittu!

Hei! Nyt olin katsomassa sen Tintin ja kaikin puolin oli hyvä leffa. Kokoajan tapahtu ja sillee...Muuten aika paska fiilis, kun kukaan kavereistani ei ymmärrä minua, jos niitä edes enää on. Ärsyttää jo minuakin, kun kokoajan jankkaan niistä "ystävistäni", mutta oikeasti he ovat minulle todella tärkeitä. toivoisin vaan, että hekin pitäisivät minua itselleen tärkeänä. Epäieln kyllä ainakin toisesta. Toinen parhaista ystävistäni sanoi näin, kun kerroin hänelle viiltelystä ja muusta: Vähä sä oot typerä! Ei tossa oo mitään järkeä! Toinen ystäväni taas alkoi itkeä. Hän kun on niin herkkä... En nyt jaksa kirjottaa mitään.

Tänään olen syönyt: vanukkaan, ruisleivän, mehulasin, yhden perunan ja puolikkaan pihvin, maitolasin, kolme tortillaa, maitolasin, puolikkaan karkkipussin, poppiksia ja limsaa (hyi mikä sika mä oon!!!!)
Päälläni on: HM-farkut, bambusukat, Seppälän toppi, Seppälän musta pitkähihainen, Seppälän skottipitkähihainen kauluksella ja napeilla
Olen liikkunut: n. 45min lenkki, 15min jumppaa (aivan liian vähän!)

Tässä kuvia vielä edellisiin postaukseen:

Minä...

Joo. Alkaa tuntua jo siltä, että kaikki oikeasti vihaavat minua. Kaikki paitsi sukulaiset. Niitä minulla onkin paljon, mutta kukaan ei tiedä ongelmistani. Edes vanhepani eivät tiedä. En tiedä ovatko he jo arvanneet, mutta eivät he ainakaan mitään tee asialle. Viiltojani he eivät ainakaan ole nähneet. Katsoin eilen peilillä selkääni eikä siellä näkynyt enää niitä pitkiä, mutta ei kovin syviä arpia. Tosin kädessäni kolmessa rystysessä neljä arpea ja käsivarressa kolme punertavaa arpea. Nekin ovat kohta jo kuluneet pois. Miksi minun pitää olla tällainen pelkuri? En vain uskalla painaa lujaa, vaikka haluaisin. Olen kaikin puolin säälittävä. En tietenkään sano, että viiltely olisi hyväksi, mutta se parantaa mielen hetkeksi ja sitten kaduttaa. No tämän postauksen tarkoitus oli kuitnkin vähän kertoa lisä itsestäni, joten...

Kaikki alkoi mennä päin mäntyä vähän yli kuukausi sitten. Eli siitä ei ole kauan aikaa. En edes tajunnut sitä, mutta niin se vain tapahtui. Itkin, itkin ja itkin. Itkin, koska minulla oli surkea olo. En meinannut saada henkeä ja päässä humisi. Lopulta hain puukon ja vedin jostain syystä selkääni kaksi pitkää, mutta ei syvää viiltoa. Sen jälkeen itkin vielä enämmän ja halusin oksentaa. Vain oksentaa kaikki sinä päivänä syömäni ruuat ulos. En kuitenkaan onnistunut siinä ja hyvä vaan. Sen päivän jälkeen aloin hermostua pienimmästäkin ja ennen kaikkea pelätä. Pelkäsin kuollakseni, kun olin yksin kotona. Vapisin suunnilleen kokoajan. Ja illalla, kun menin nukkumaan pelkäsin hirmuisesti siis kaikkea. Pieniäkin nasahduksia, varjoja ja kaikkiea mitä mielessäni pyöri. en saanut  nukutuksi joka yö, kuin jotakin viisi - kuusi tuntia. Aloin miettiä itseäni ensimmäistä kertaa oikein kunnolla. Mikä minä oikein olin. Ja silloin aloin myös laihdutukseni. Aloin katsella itseäni joka päivä pelistä ja tajusin näkeväni pelkkiä makkaroita. Lopulta kuitenkin aloitin laihdutuksen. Aloin katsella mitä söin ja kuntoilla enemmän. Joka päivä ainakin yhdelle lenkille, puoli tuntia jumppaa sekä kerran viikossa zumbaan. Tiedän, että se ei riitä, mutta en löydä mitään kivaa harrrastusta itselleni. Se masentaa vielä enemmän ja varsinkin se, kun sorrun kuitenkin aina joihinkin herkkuihin. Meillä, kun on kotona aina herkkuja kaapissa...  Aloin inhota itseäni ja se sama tunne on nytkin. Mikään ei ole muuttunut. Jossain vaiheessa tuli myös se lyömiskausi. En uskaltanut viiltää, joten löin itseäni. Nyt viikon aikana tein kuitenkin niitä viiltoja ja aina, kun näen jotain terävää millä voisi saada tehtyä viiltoja huokuttaa, mutta sanon eeeei. Myös herkkyyteni on lisääntynyt. Joskus jopa, kun kuulen jonkun surumielisen sävelmän tai laulun alan nyyhkyttää. Nyt olen kuitenkin löytänyt erään tukipylvään pelkooni. Ajattelen erästä tiettyä ihmistä joka saa minut heti vähän paremmalle tuulelle. Nyt minua on alkanut ärsyttää se, että en ole tajun nut vetäväni koulussa jonkin näköistä roolia. Olen valehdellut, salannut tunteeni ja äyskinyt luokkatovereilleni. Pikkuhiljaa alkaa tuntua, että en tiedä enää kuka minä olen. Kuka minä olen?

I hate when I afraid everything!
I hate when I cry!
I hate when I laugh!
I hate when I do not sleep at night!
I hate when I do not know what to do!
I hate myself!

Everyone is...
Better.
Prettier.
Skinnier.
Funnier.
Smarter.
..............Than me.

Tuli pitkä teksti ilman kuvia, mutta toivottavasti se ei haittaa, sillä koneessani on joku vika enkä voi tallenta kuvia... Tänään vielä aattelin mennä kattomaan elokuviin Tintin. Kaipaan jotain muuta ajateltavaa.

Ja toka tänää....

Yllätys! Zumba-tunti piristi hyvin. Nyt on hyvä tunne enkä oikeastaan enää edes ajattele niitä viiltojani. Aattelin käydä tänään vielä lenkillä jos jaksaa...

Tänään olen syönyt: Kaksi pulloa vettä, mehulasi, juustopurilainen, pastaa, salaattia ja aattelin vielä syödä leivän.

Päälläni on: Seppälän farkut, bambusukat, Stockmannin pitkähihainen, Onlyn liivi ja itse tekemiä koruja

Niin siis aattelin laittaa aina silloin kun kirjoitan, että mitä minulla on päällä, jotta saatte jotai kuvaa tyylistäni.. ^^

Ahdistaa....

Miten päivä voi alkaa niin hyvin ja kolmen tunnin päästä olla huono? Aamu meni siis hyvin. Olin iloinen niinkuin yleensäkkin aamulla enkä syönyt mitään.pyör'äilin kouluun ja sielä se alkoi. Eräällä kavereistani ola lasinsiru jolla hän teki viiltoja itseensä. Oli hyvin lähellä etten pyytänyt sirua häneltä, mutta pysyin lujana. Se olisi ollut toinen kertani. Olen kyllä kerran viiltänyt itseäni, mutten pahasti. Ei siitä edes tullut paljoa verta..

Olen kasellut kuvia missä ihmiset oikeasti painavat niin lujaa puukolla, että veri suihkuaaa. Olen vain niin pelkuri, etten pysty sellaiseen. Mutta nyt mua ahdistaa, itkettää pelottaa... En tajua mitä tein äsken. Noin kuukauden ajan olen vain lyönyt itseäni, kun on ollut paska fiilis. Paitsi kerran, kun viilsin. Mutta nyt tein aivan pienet viillot kahteen rystyseen. Se vain tapahtui hetken mielen johteesta ja sitten rupesi itkettämään. Vertakin tuli, mutta onneksi vain vähän. On sellainen olo jota ei voi kuvailla. Tänään meen vielä lenkille ja ainakin aattelin vähän tanssia. Se tuottaa kuitenkin vähän paremman olon. Loppuun kuvia:

Olen päättänyt, että en halua olla mikään sairaalaoloisen laiha, mutta kolme kiloa haluaisin pudottaa painoa. Enkä todellakaan halua olla tuollainen niinkuin nuo tytöt kuvissa... Vielä kysely:
Olen 153cm pitkä eli todella lyhyt. Enkä oikeasti tästä kasvakkaan paljoa yhtään enää. Kuinka paljon minun pitäisi painaa?
yli 45kg
45kg
ali 45kg
40kg
ali 40kg
35kg
ali 35kg
Voisitteko vastata?

Elämää....

Tein tälläisen blogin, koska halusin kirjoittaa jonnekkin ajatuksiani. Tavallinen päiväkirja kotona olisi aivan liian vaarallinen! Vanhempani lukisivat sitä... en tiedä miten tämä tästä lähtee käyntiin. Kauhea olo pitää vain purkaa jonnekkin!